Kiertotie onneen

  Ei sillä, että olisin niitä juuri koskaan tehnytkään. Maksimi on ollut 3 kuukautta, jonka aikana olin jo burn outin partaalla. Sen jälkeen olin vuoden toiminimiyrittäjänä ja sen jälkeen palkallisena olen tehnyt maksimissaan 6 tuntia päivässä, tosin senkin olen todennut liian suureksi määräksi.  Nyt minulla on tuntityösopimus, minimi 15 tuntia viikossa, käytännössä teen n. 20-25 tuntia viikossa työtilanteen ja oman jaksamisen mukaan. Koska olen koodari, palkka on sen verran korkea, että pystyn sillä elämään. Toisaalta olen myös sen verran säästäväinen ihminen (eikä minulla ole lapsia), että tulen hyvin toimeen 1500-2000 euron nettopalkalla. Kyllä, voisin tehdä ahkerammin töitä ja säästää vielä enemmän, mutta ennemmin säästän terveyttäni kuin rahaa.  Kun aloitin nykyisessä työpaikassani vuonna 2018, kävin joka päivä toimistolla Helsingissä ja tein n. 5-6 tunnin päiviä. Sekin otti jo koville, ja mietin, pitäisikö minun hankkia joku diagnoosi ja Kelasta työkyvyttömyyseläke ...

Vuonna 2017 hurahdin self-helpiin, FIREen, itseni paranteluun. Tietyt opit resonoivat, toiset taas eivät. Tuntui, etten koskaan riitä, että olen vääränlainen. Kävin terapiassa ja sain taas uusia oivalluksia.  Olen alkanut hyväksyä sen, etten istu yhteiskunnan normien muottiin. Olenkin järjestänyt elämäni sellaiseksi, että jaksan sitä itse elää, vaikka se ei olekaan välttämättä yleisesti hyväksyttyä. En aio tässä blogissa kertoa, kuinka sinunkaan tulisi elää elämääsi. Voin vain kertoa, mitä itse olen tehnyt ja kuinka asiat näen, ja ehkä se herättää sinussa ajatuksia. Tämä blogikin on ollut suunnitelmissa melkein siitä vuodesta 2017 alkaen, ja silloin kirjoitinkin jo joitain postauksia, osan jopa julkaisin. Jotenkin se vain tuntui kauhean jäykältä ja työläältä. Nyt olen ajatellut ottaa lähestymistavaksi helppouden ja nopeuden. Saatan toistella itseäni, koska päässäni pyörii usein samat asiat, mutta ainahan sitä syntyy itsellekin uusia oivalluksia. Yritän löytää oman ääneni ja pyrin k...